Noin kaksi vuotta sitten mä löysin sen. Elämäni miehen. Mä luulin, että mä en tule koskaan kokemaan rakkautta. Enkä tiennyt miltä se tuntuisi. Kunnes tapasin Papun (nimi selvästikkin muutettu). Mä en rakastunut heti. Se vaan oli ensimmäinen mies jonka kanssa mulla oli ihanaa. Kenen kanssa mä halusin oikeasti olla. Ujous ei vienyt voittoa vaan mä uskalsin lähteä sen kanssa minne vaan. Ensimmäinen kesä oli unohtumaton. Mä tiesin sen jo sillon. Enään mä en haluaisi sitä muistaa. Tähän moni sanois, että "Älä toivo tommosta". Tiiän, että ehkä jonain päivänä ajattelenkin sen positiivisesti. Mutta nyt mä vaan haluaisin unohtaa kaiken. Vajaa vuosi meidän jutun alun jälkeen me muutettiin yhteen. Mikä oli selvästikkin aivan liian aikaisin. Olisimpa kuunnellut muita.
Me asuttiin noin vuosi yhdessä ja sinä aikana KAIKKI muuttui. Mä en edes muista millon olisin viimeksi tuntenut tulevani rakastetuksi? Ennen mua pussailtiin, siliteltiin ja tehtiin kaikki sen eteen, että mun on hyvä olla. Mutta sitten? Musta tuli toisen ihmisen arkipäivää. Siellä me istuttiin kotona, molemmat omalla tietokoneella eikä puhuttu sanaakaan. Istuin joka ilta sohvalla ja toivoin, että kohta Papu nousisi koneelta ja suutelisi minua. Kun mä olin kipee, sillon Papu kantoi mua pitkin kämppää ja saattoi olla kovin huolissaan minusta. Mutta muuten mä olin kun mikä tahansa kämppis. Mä en oikeastaan edes muista millon olisin viimeks ollut onnellinen Papun kanssa kunnolla? Väliäkö sillä, mä rakastan sitä silti. Kelatkaa mitä mä höpötän? Se jätkä lähti joka viikonloppu ja useesti viikolla kavereidensa kanssa ryyppäämään. Pahinta siinä oli se, että Papua ei edes haitannut se, että mä jäin kotio itkemään sen perään. Kirjaimellisesti itkemään. Mä itkin aina. Olispa se halunnut olla mun kanssa yhtä paljon kun kavereitten. Ja mähän en koskaan ollut sen ja sen kavereiden kanssa. Kun me oltiin yhdessä, me oltiin vaan kotona ja kaksin. Meillä oli kamalat riidat aina sen takia, että se vaan halusi mennä ja mennä ja mennä. Ilman mua. Mä en ollut muuta kun joku helvetin kotimyyrä. Ja ihan yhtäkkiä me erottiin viime kuussa.
Mun olisi pitänyt päättää meidän suhde jo aikaa sitten. Mulla olisi ollut kunnon syy. Mutta Papu jätti minut. Ilman mitään muuta syytä kun, "Mä haluan olla yksin ja mennä miten haluan". Ja mä katoin sitä menemistä niin kauan. Mun pitäisi olla vihainen, mutta arvatkaa mitä? Mä itken ja olen surullinen, mä rakastan sitä kaikesta huolimatta.
Mä mietin sitä päivittäin ja haluan jakaa mun ajatukset tänne.
Mä rakastan Papua niin paljon, että sattuu. Mua oksettaa ja vatsa on kipeä. Päätä särkee. Kiitos kun satutit. Idiootti.
Mä olen ihan samalla tavalla sekaisin nyt. Aivan erisyistä - jätin ihanan poikaystäväni koska olin unohtanut kuinka paljon rakastinkaan sitä ja satuin tapaamaan uuden, upean miehen. Nyt oon keskittynyt tähän uutuuteen ihan täysillä, jokapäiväkokoajan. Okei, en mä enää halunnut olla eksäni kanssa mut nyt oon syöksyny pääedellä suhteeseen joka etenee ihan liian pian, miehen kanssa johon en ihan luota ja pelkään että vaan korvaan tällä jotain. Toisaalta aletaan molemmat jo olla todella kiintyneitä toiseen. Kauhea selitys, kai yritin kertoa et tavallaan ymmärrän, vaikka mun tilanne onkin toisenlainen! Kyllä se rakkaus sieltä palaa takaisin, toivottavasti niin että mies ei kohtele sua yhtä huonosti kuin tämä Papu.
VastaaPoistaMusta tuntuu, että toi luottamus on oikeesti tosi iso ja tärkeä asia. Tai siis ei tunnu vaan se ON. Että toivottavasti saat sen homman kohdilleen. Meinaan mä olin ihan hirviö Papua kohtaan, koska mä en luottanut siihen. Vaikka niin välillä luulin. Ei se koskaan antanut aihetta olla luottamatta, kunnes se haluskin vaan mennä ja mennä. Sillon katosi luottamus ja into. Ja mä en millään malttaisi odottaa, että rakkaus palaa :< Tai että tulisi edes parempi olo.
VastaaPoistaMulla sentään on hyvä syy - ollaan molemmat petetty kumppaneitamme entisessä suhteessa. Todettiinkin jo ettei ehkä kannata sitoutua niin ehkä sattuu vähän vähemmän jos näin tapahtuu uudestaan, tää ei varsinaisesti kohota minkäänlaista luottoa kummankaan osalta :D Käy lukemassa mun juttuja jos haluat, käsittelen omia suhdesotkujani täällä: lauraandlovers.blogspot.com
VastaaPoista